Tapasimme Lucho Capra kun Paris Major Roland GarrosillaTakaisin radalle a:n jälkeen meniskin repeämä joka piti hänet poissa rinteiltä yli kuusi kuukautta, argentiinalainen, nykyinen 60. sijalla maailmassa FIP-rankingissa, kertoo meille henkisestä kamppailustaan, kuntoutumisestaan, ensimmäisistä turnauksistaan ​​ja tulevaisuuden tavoitteistaan.

Odotettu tuotto yli kuuden kuukauden tauon jälkeen

Argentiinalainen pelaaja, Luciano ”Lucho” Capra, muistelee pitkää taisteluaan vammaa vastaan, joka piti hänet poissa rinteiltä yli kuusi kuukautta.

"Tänään voin 100 % hyvin", hän selittää alusta alkaen. Hänelle tärkeintä ei ollut niinkään lääkärin soitto kuin toipumisaikojen tarkka kunnioittaminen.

Edistyminen on ollut hidasta, joskus turhauttavaa, mutta aina hallinnassa. Jokaista askelta on seurattu tinkimättä, ja ensimmäiset turnaustulokset vahvistavat, että tehty työ on kannattanut. Paluu korkeimmalle tasolle pitkän poissaolon jälkeen, samalla sitoutumisella, on hänelle todiste siitä, että hänen kuntoutuksensa on toteutettu parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikein osa: mieli

Kun Capralta kysyttiin, kumpi oli vaikeampaa – kipu, kilpailun menettäminen vai hukkaan heitetyn ajan tunne – vastaus oli selvä: "Vaikein osa, epäröimättä, on henkinen puoli.".

Fyysinen kipu vaihtelee päivästä toiseen: joskus voimakkaampaa, joskus siedettävämpää. Mutta mikään ei vedä vertoja psykologiselle koettelemukselle. "Usein sinusta tulee oma vihollisesi", hän uskoutuu. Jokainen askel taaksepäin muuttuu kamppailuksi eteenpäin menemisen puolesta, ilman että jää epäilysten vangiksi.

Capran kohdalla se on tätä sisäinen taistelu joka uuvuttaa eniten. Mutta hän myös vakuuttaa: nämä esteet lopulta voimistuvat ja tekevät niistä vahvempia. Vaikka jotkin asiat ovat vielä hieman vaikeampia tänään, hän on vakuuttunut siitä, että tämä kokemus on antanut hänelle lisää aseita tulevaisuutta varten.

Tukea ja neuvoja muille loukkaantuneille pelaajille

Argentiinalainen pelaaja mainitsee myös Ranskan ykkösnumeron tapauksen. Thomas leygue, leikattiin hiljattain akillesjänteeksi. "Hän leikattiin lääkärini kanssa ja hän sai kuntoutusta fysioterapeuttini kanssa. Meillä on melkoinen yhteys", Capra sanoo.

Vaikka hän ei ole käynyt pitkiä suoria keskusteluja hänen kanssaan, hän pitää säännöllisesti yhteyttä henkilökuntaansa. "Minulle on kerrottu, että hän voi henkisesti erittäin hyvin, ja se on tärkeintä. Ensimmäiset kuukaudet ovat ratkaisevia, koska silloin tunnet suurimman edistyksen", hän sanoo.

Capra on optimistinen Leyguen paluun suhteen: "Hän on vielä nuori, hänellä on aikaa palata korkeimmalle tasolle."

Epäilysten ja mukavien yllätysten välissä kentällä

Voitettuaan FIP-hopeaa Palman saarella ja debytoituaan Madridissa Capra myöntää tunteneensa paljon epävarmuutta: "Aina ajattelee palaavansa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta usein todellisuus ei ole sama."

Palman saari merkitsi käännekohtaa: hän tunsi olonsa hyväksi ja itsevarmaksi, ja voitti kaikki ottelunsa suoraan erin. Madridissa, vaikka hän kärsi tappion mahtavalle parille, hän löysi uudelleen kilpailunhalunsa. Sitten Pariisissa hän varmisti ensimmäisen tärkeän voittonsa, joka oli synonyymi helpotukselle: "Kilpailu jälleen parhaita vastaan ​​ja kilpailuhenkisyyden tunteminen maailman parasta paria vastaan ​​oli erityinen hetki."

FIP-turnausten merkitys

Capra korostaa mm. FIP-turnaukset asteittaisesta paluustaan: "Ensinnäkin halusin palata kilpailuihin ennen kuin pelaisin taas Valioliigassa." Nämä turnaukset antoivat hänelle mahdollisuuden "päästä eroon hermoista" ja palauttaa itseluottamuksen ennen pääturnausten aloittamista.

Mutta psykologisen näkökulman lisäksi hän muistelee, että nämä turnaukset tuovat mukanaan myös paljon arvokkaita pisteitä, välttämätön puolen kilpailukauden häviämisen jälkeen.

Vahvat ja valikoidut kumppanuudet

Capra puhuu myös erilaisista suhteistaan ​​kentällä: Maxin, Godon ja Ramin kanssa hän sanoo aina pystyneensä ylläpitämään hyviä ystävyyssuhteita kentän ulkopuolella. "Minulla on ollut onni saada hyvät välit useimpiin joukkuetovereihini", hän korostaa.

Hänen nykyisestä suhteestaan Aimar Goñi, hän selventää: "Se oli todellinen valinta, ei velvollisuus." Epäröityään hetken hän päätti sitoutua tähän nuoreen 19-vuotiaaseen pelaajaan, joka oli juuri pelannut erittäin hyvän turnauksen Tarragonassa.

Capran mielestä kokemuksen tulisi kehystää Aimarin potentiaalia: "Yritän tuoda kokemukseni ja kaiken voitavani radalle. Toivon, että jonain päivänä voin kutsua häntä yhä korkeammalle... ja että hän antaa minun tehdä niin, koska se tarkoittaa, että olemme tehneet hyvää työtä."

Lyhyt ja kallis ura

Kysyttäessä työn taloudellisesta puolesta Capra on selkeäjärkinen: "Padel-pelaajan elämä on lyhyt."

Kilpailukyvyn ylläpitämisen kustannukset ovat nousseet pilviin viime vuosina. Vaikka turnausten palkintorahat ja sponsoritulot kasvavat, todellisuus on erilainen sijoituksesta riippuen. "Maailman parhaat pelaajat tienaavat enemmän rahaa, mutta keskitason pelaajille se on paljon monimutkaisempaa", hän selittää.

Huippukunnossa pysymiseen ei enää riitä pelkkä valmentaja. Tarvitset myös kuntovalmentajan, ravitsemusterapeutin ja joskus jopa psykologin. "Kaikki tämä on valtava kustannus", argentiinalainen vakuuttaa. Tähän lisätään yhä globaalimman kilpailumaailman jatkuvat matkustustarpeet.

Capra varoittaa myös vaikutuksista nuoriin: "Meidän on pyrittävä vähentämään taloudellisia vaikutuksia, jotta uusilla kyvyillä on mahdollisuus päästä huipulle. Muuten jotkut pysyvät polulla pelkästään taloudellisista syistä."

Tulevaisuuden tavoitteet

Tämän pitkän taantuman jälkeen Capra haluaa ennen kaikkea nauttia pelaamisen ilosta uudelleen. Ei numeroita, ei sijoitusta näkyvillä: "Tällä hetkellä olen erittäin iloinen voidessani kilpailla ja tuntea oloni kilpailukykyiseksi. Tavoitteenani on päättää vuosi terveenä ja pelata mahdollisimman hyvin."

Selkeä viesti: koettuaan henkisesti ja fyysisesti vaativan koettelemuksen, Lucho Capra haluaa nyt löytää säännöllisyyden ja tyyneyden. Loput seuraavat perässä.

Samasta aiheesta

Tunnisteet